...on minulla käynyt koko tunteiden kirjo,mie olen kuin naarasleijona, kun on omista lapsistani kyse.Mie olen kiroillut,huutanut,räyhännyt,itkenyt ,uhkaillut, kerjännyt ja vain ja ainoastaan siksi,ettei poikaani(siis sitä rannetta) ei hoideta.Aamulla soitin OYS:ssiin,soitin terveyskeskukseen,taas OYS.siin...molemmissa sysättiin vastuunkanto toisen osapuolen niskoille ja kehoitettiin kehoittamisen perään soittamaan aina toselle,4 eri soittopyyntöä tuotti tuloksen ja ne halvatun röntgenkuvat katsottiin.Häpeäkseni tunnustan "moittineeni" varsin laadukkain sanoin lääkärin ,joka hemmetti soikoon kyseli minulta irrallaan olevan luunpalan kokoa,lääkäri jolla oli röntgenkuvat nenän edessä,mie uhkasin ja ärjyin,minä joka yleensä olen se viilipytty,se lehmänhermoinen... ja sain lääkärin lupaamaan,että ne hiivatin röntgenkuvat laitetaan Ouluun asiantuntevien kirurgien katsottavaksi.Ei nimittäin osannut sanoa,onko kädessä uutta murtumaa tai onko palanen,se irtosellainen,liikahtanut väärään paikkaan.En luota,en pätkääkään.
Nyt on olo kuin olisi raskaankin työpäivän tehnyt,joka lihasta särkee ja päässä humisee,olin koko päivän niin hepulissa,etten muistanut edes syödä! Mutta nyt marina seis...

Lähetyskoodilla hain asiamiespostista tänään sitä raaka-ainetta niihin Revontuli-huiveihin,joita sormet syyhyävät jo tekemään,se on sitä ihanaa viron villaa,mie rakastan villalangan tuoksua ja tuntua käsissä...en nyt kuvaa,kun on pimeää,mutta huomenna on päivä uusi :  )
Tää lähtee nyt syömään,äsken vasta tultiin kotiin,kun käytiin muksuille vähän vaatteita ostamassa.