...aamulla kannattanut nousta sängystä,tai oikeastaan niin meinasi käydä.Nukuin pommiin ja mieletön kiire linja-autolle.Onneksi mie ja muksut ehdittiin.Linja-auto kuski ei ollut tuttu vakituinen kuski.On siis tämäkin tuttu,mutta ei vakituinen.Se meidän ihana,ystävällinen,avulias linja-autokuljettaja oli eilen menehtynyt sairaskohtaukseen,reilu 50 vuotias mies.Miulle tuli itku ja muksutkin pyyhki kyyneleitä....

Aamupäivällä soitto rehtorille siitä homeisesta tomaattimurskasta.Annatin tulla täydellä teholla...ja hetken päästä tuli soitto köksän opelta.Moitti minut ja tytön ja koko perheen hyväksi,ja taas mie annatin tulla.Soitin vielä rehtorille epäasiallisen opettajan käytöksestä.Ja saman tien terveystarkastajalle...Olin mie vihainen...

Ja sitten iltapäivä meni äimistellessä poliisiauton vierailua duunipaikan vastapäätä olevassa talossa ja kohta tuli ruumisauto...

Jäi laittamatta se blogiarvontavoitto paketti Itellan huomaan,huomenna lähtee.Ja epätoivon parahdus sen yllätyshuivin johdosta.Onkohan päässyt perille ja olikohan edes mieluisa.Tälläisenä päivänä ajatukset risteilee,epätoivo ja ahdistus,suru ja pelko läheisten puolesta  vaan on olemassa.

Ei taida helluntaiviikonloppuna toteutua Kotkan/Haminanreissu.Siirtyy,mutta kyllä me tullaan,kun löytyy sopiva hetki,varokaa vaan!

Parin viikon päästä kyllä Oulussa piipahdetaan.Suoritetaan koiranpennun kuljetus sinne.Sekin surettaa niin maan hiivatisti,vaikka hyviin koteihin pääsevät.

Tulipahan purettua sydäntä.Aurinko paistaa toivottavasti huomenna ja mielikin olisi parempi.Muistakaa pitää toisistanne huolta!