...ei ole muuttunut tauti eikä sairauskertomusblogiksi,mutta rustaan myös tänne itselleni muistiin.Neulon kyllä joka välissä edelleen,mutta kun ei mikään valmistu.Halua olisi,mutta ei aikaa.

Siippa kävi lääkärissä.Kokeisiin ensi viikolla,tutkitaan kaikki,myös sydän.Samoin odottelee kutsua tutkimukseen,jossa tutkitaan toisen käden hermot,saattaa olla hermopinne.Mie kävin labrassa ja vasta 6. reikä tuotti tulosta.Käsivarret ei heruttaneet suonistaan mitään,kämmenselät on mustana ja tarpeellinen määrä verta saatiin.Labratäti hikoili,samoin mie.

Kohta uudestaan samalle 100km kiekalle.Hennuli on yli 39 asteen kuumeessa ja aikoi päivystykseen POLKUPYÖRÄLLÄ.Sain estettyä kuumehoureisen tytön puuhat ja lähdemme itse kuskaamaan potilaan.Juuso ottaa miun verensokerimittarin mukaan ja mittailee omatoimisesti omia sokereitaan loppuviikon.Pauli puhui omalle lääkärilleen myös Juuson asiasta ja tämä lupasi hoitaa pojallekkin labralähetteen.

Yllätyksekseni miulle oli tullut kommentin muodossa lupaus lähetyksestä.Voitte varmaan uskoa,että piristää jo valmiiksi,tulee se sitten miulle tai jollekkin perheenjäsenelle.Että ei se aina niin auvoista meidänkään elämä ole,tosin en ole koskaan niin väittänytkään.Joku vaan luulee niin.

Kyllä mie taas laittelen kuvia,kunhan jotakin valmistuu.Ja yritän piristävää postiakin laittaa sitä kaipaaville ja tarpeessa oleville,kunhan taas tasoittuu tämä elo!