...mutta kuitenkin.Toivottavasti tyttärellä on runsaasti silmäkarkkia Hunksien muodossa kamerassa ;D

Sairausosio,joten husahus pois,jota ärsyttää.Tämä vaan on sitä meidän elämää muun iloisen ohessa...

Tosin mustelmia olisi ollutkin vaan kuvattavissa.Yöllä kävi ambulanssihenkilökunta nostamassa minut taas elävien kirjoihin.Miun "kiltteys" loppuu nyt.Ei kukaan jaksa yksin pitää myyjäisiä pystyssä,varsinkin kun on perusteelliseti syyllistetty ja vedottu hyvään tahtoon ja juuri siihen kiltteyteen,sekä siihen,että muilla on pahempiakin sairauksia.Itseaiheutettuahan tämä on,sitä on turha miulle sanoa,mutta minkäs sitä luonteelleen voi,tai onhan se voitava ennen kuin käy hullusti.Sokerit siis laski romahtaen ja taju kankaalla ja äly ämpärissä.2 tuntia tiputettiin sokeria ja suolaa ja lääkärin luvalla sain jäädä kotiin,koska "selväjärkisiä" oli minua vahtimassa.Tosin häpeäkseni tunnustan,että huono on omatunto,kun kaikilta meni ne tärkeät yöunet klo 03.00 eteenpäin.Onneksi hoitava lääkäri sisätautipolilta soittaa tänään aiempien verikokeiden takia .Olisi hyvät neuvot hinnoissaan.Muuten hoidan itseäni hyvin,jopa paremmin kuin koskaan.Syön terveellisesti,pistän juuri niinkuin pitääkin,joten siitä ei tarvitse syyllistää eikä itseänikään syytellä.Sokeritauti eli 1. tyypin diabetes on ehkä vaikeimmin hallittava sairaus,joskus menee oppikirjojen mukaan ja joskus sitten ei ja ihan toisinaan omasta tahdosta riippumatta.Miulla on äärimmäisen huonot suonet,joten 9 eri kokeilua suonen löytymiseksi aiheutti kamalat mustelmat ja miehelle veren siivousta lattioilta...silitteli vaan hiuksia ja sanoi,että älä välitä,sitä se parisuhde on,hyvinä ja pahoina päivinä.

Yritän taas kasata itseni ja keskeytän 1 naisen talkoot juuri tähän!