Tänään oli nuorimmaisen mukelon, Joonan,11v. synttärit...vietettiin hiljaisesti,syöden sankarin toivomuksesta tekemääni jäätelökakkua. Niin se aika vaan rientää...vastahan omat muksut oli vaippahousu taaperoita.Siitä kai huomaa,että itsekin vanhenee,kun lapset täyttää vuosia,ei ollakkaan ihan nuoria enää : )

Illalla pukkasi muutakin juhlaa,nimittäin ala-asteen joulujuhlaa. Mukavaa päästä katsomaa pikkuisten ja  ei ihan pikkuisten esityksiä,jännitystä ja esittämisen riemua!

Palatakseni edelliseen kirjoitukseen,marinatekstiin,olen ihmetellyt itsekkin miksi kehitysvammaiset ei saa työpajalla nauraa eikä laulaa "töitä" tehdessään ja olen kysynytkin sitä "viisaammilta" ja  kokeneemmilta työkavereiltani,sainkin vastauksen,että väki pysyy paremmin hallinnassa eikä villiinny liikaa...en kyllä vieläkään ymmärrä!Leivoin muutaman työpajalla käyvän ystäväiseni kanssa joulutorttuja ja liikuttuneena seurasin onnistumisen riemua omista kädentöistä...jonkun mielestä tortut saattoivat olla epämuodostuneita,mutta hyviltä ne maistuivat ja harvat asiat tässä maailmassa on täydellisiä!

Jouluvalmistelut on ihan vaiheessa,mutta tein päätöksen olla ottamatta stressiä...toivottavasti onnistun,verensokerit kun seilaa ylös alas,tuli puhelinsoitto tohtoriltani tänään,kun kertoi viimeiset labratulokset,että pitäisi insuliinimerkkiä vaihtaa,joten sairaalakäynti tulee joulun jälkeen,toivottavasti ei tarvitse osastolle jäädä.