...nyt jännityksen lauettua,pystyisi nukkumaankin ihan mielellään kokonaisia öitä.Alkaa jo niin väsy painaa.Tytär odotteli iltapäivään asti lääkärin soittoa,niin kuin oli sovittu.Vihdoin otti yhteyttä itse terveydenhoitajaan,joka kertoi verikokeitten tuloksia ja samalla sen,ettei lääkäri aikonutkaan soittaa,siis vaikka oli soittoaikakin(hei haloo taas!!!!).Veriarvot alkaa onneksi kohota,mutta olisi se sentään ollut lääkärin tehtävä ilmoitella asiasta.Jos tässä olisi vaan odoteltu,niin ehkä vielä ensi vuoden puolellakin odoteltaisiin...Uutiset oli siis hyviä,joten en valita vaan iloitsen.

Väsymyksen johdosta sekoilen sen Paulin paidan kanssa.Kaikki osat on kainaloihin saakka neulottuna ja tohkeissani otin kaikki samalle pyörölle ja pistelin menemään ja kaventelin.Ihmettelin,missä mättää ja huomasin,että hopsista heijaa,toinen hiha oli jäänyt kokonaan matkasta pois.Kyllä nauratti.Purin ja jatkan taas :D

Olen siis äärettömän onnellinen.En pahimmalle vihamiehellenikään toivoisi epätietoisuutta terveydentilasta.Tuoreessa muistissa on vielä oma epätietoisuuteni vuonna 2008.Se kesti n.3 viikkoa,mutta jotenkin tuntuu,että tämä oli paljon pahempaa...