...kirjoitanko vaiko en.No kirjoitan kuitenkin,pitkästä aikaa.
Mie kävin marraskuun alkupuolella siellä kuntoutuksessa Tampereella,kamalaa ja ihanaa. Ihanaa oli tavata Oranssi 3 kertaa,kamalaa melkein kaikki muu! Meitä oli kurssilla 12,6 insuliinipumpullista ja 6 pistoshoidolla olevaa. Siellä sekä henkilökunta että kurssikamut huomasi,että en ole saanut koko pumppuhoitoaikana muuta kuin teknistä tietoa härvelin käytöstä.,sitäkin vain sen 2 tuntia. En ole ilmeisesti ollut vaivan arvoinen. "Alkeet" opetettiin onneksi kurssilla pikaisesti,joten opettelen taas elämää uudelleen.Tosin 2 vuotta elämästäni on mennyt tavallaan hukkaan ja fyysisisä vaurioita on tuo 2 vuotta tuonut tullessaan.Olen hiivatin vihainen,varsinkin öisin,kun kivut herättää ja pitää väsymystason ihan tapissa. Kipulääkitys hermosärkyyn on tällä lääkkeellä maksimi eikä siitä juurikaan ole apua. Ja mikä pahinta,muisti pätkii,sitä tutkitaan... Kammottavaa huomata,että esim. tavallinen 1 oikein,1 nurin resori sukan varressa tuottaa aika ajoin hankaluuksia,7 aloitusta on jo ihan liikaa...
Hemoglobiini on alhaalla edelleen,hoitava lääkäri ei ota kantaa muuten kuin kysyttäessä mahdollista syytä,vastaa että se hmmm,johtuu jostakin. Eli lisä rauta ei nosta. Kävin oman tk:n diabeteshoitajan luona(en kuulu hänen hoitoonsa) ja täytyy sanoa,että sain palvelua. Eli se B12 vitamiini kannatta kokeilla.Yritän jos pääsisin kokonaan tuohon lähelle "tuttujen" hoitajien ja lääkärin hoitoon.Tosin insuliinipumpuista heillä ei ole mitään kokemusta.Nykyiseen lääkäriini en luota yhtään,enkä sairaalan diabeteshoitajaani. Haluan entisen positiivisen minäni takaisin,olen pelottava vihaisena.

Muutama viikko sitten käytiin täällä , ehdottoman ihana paikka,piti käydä täällä ostoksilla ja monta tuntia oltiin täällä,Markus on vanha tuttu yli 15 vuoden takaa.Suosittelen käyntiä kaikille <3