...ja onnellisen tapahtuman,ensimmäisen lapsenlapsen syntymän odotusta.

Viikko sitten lauantaina sai mies tekstiviestin veljeltään,että isä-Paavo on kuollut.Viikolla tuli hautaustoimiston kautta kutsu ensi perjantaina oleviin hautajaisiin.En nyt pui tarkemmin tilannetta,mutta vaikka emme koe olevamme tervetulleita,aiomme silti mennä saattamaan isän,papan ja apen viimeiselle matkalle.Menemme sinne vain päiväseltään,joten kilometrejä taitaa tulla se 1200 kilometriä.Olen yrittänyt olla lohtuna ja tukena miehelleni.Olen sairaslomalla edelleen,ei auta lääkkeet,yöunet on vain 2-3 mittaisia,joten keskittymiskyky ja normaalin elämän eläminen on vaikeaa.

Mutta tyttärellä on raskausviikkoja jo 34. Pikkuinen kasvaa ja tyttären maha muistuttaa(omien sanojensa mukaan) muumien kuonoa :D

P.S. Tulin lisäämään,että tytär sairaalassa,alkava raskausmyrkytys :(