...taas,että elämä ei oikein pysy kurissa.Tai oikeastaan elämä pysyy,mutta sokerit ei. Hillitöntä ja hallitsematonta sokerien laskua,tunnen niiden laskun vasta,kun putoaa alle 2 ja kerran olen yksin kotona ollessa kopsahtanut pitkin poikin taju kankaalla lattialle.Päässä iso kuhmu,onneksi heräsin.Töissä olen kuitenkin käynyt,tällä viikolla ainoastaan sunnuntai vapaalla. Olisin tahtonut kavereita muistaa itsetehdyillä lahjoilla,mutta ei jaksa eikä ehdi. Yritän yllättää kevään koittaessa.

Neulon kuitenkin,sukitan omaa väkeä.En edes ehtinyt valmiita kuvata,nyt ne on jo käytössä ja maailmalla.Tavallisia ne vaan on,paksuja 7-veikkos raitoja.Hennalle ja poikakaverilleen yritän saada valmiiksi  toiveiden mukaan raidoitetut sukat,toiselle pinkki-keltaiset ja toiselle ruskea-keltaiset.Joululahjat omalle väelle on onneksi hankittuina,tosin vielä paketoimatta ja jouluruokahankinnat lähes hankittuina ja osin jo pakastimeen tehtyinä.kyllä tämä taas tästä iloksi muuttuu...