...järkyttivät eilen kaikkia.Syvä osanottoni uhrien omaisille,ystäville ja tuttaville kuin myös pelastuneille voimia!

Tapaus herätti keskustelua,mietintää ja muisteloita täällä meillä lasten ja aikuisten kesken.Meillä omat lapset olivat 3 vuotta sitten linja-auto onnettomuudessa...linja-auto ja henkilöauto kolaroivat,oli Joonan syntymäpäiviä edeltävä päivä,mutta juhlittiin onnettomuuspäivänä.Odoteltiin koulukavereita ja synttärisankaria tulevaksi,linja-autoa ei kuulunut.Soitto tuttavalta tuli ja hän kertoi,että linja-auto,jossa lapset ovat,on joutunut onnettomuuteen,paloautoja,ambulansseja,poliiseja ja pelastushelikopteri Sepe on paikalla.Arvaatte vanhempien hädän,kukaan ei tiennyt mitä on tapahtunut ja onko loukkaantuneita...minä olin hysteerinen ja mies lähti paikalle.Onni onnettomuudessa,kukaan ei kuollut,henkilöauton kuljettaja,6 lapsen äiti, loukkaantui vakavasti,mutta on nyt toipunut ja lapset sai vain vähäisiä vammoja,kriisiapua saivat seuraavana päivänä koulussa.

Joona(11v) poika muisteli,että on antanut kriisiapua parhaalle kaverilleen.Pojan isoveli kuoli liikenne- onnettomuudessa jokunen aika sitten.Poika tuli muutaman päivän jälkeen tapahtuneesta kouluun ja kävi  tapahtumaa Joonan kanssa läpi,raskas vastuu pienelle pojalle,mutta varmasti arvokas apu kaverille.
Jokainen kokee surun erilailla,kaikki on sallittua,itku,puhuminen...
Joona kyseli,että voiko toivoa  ampujan kuolemaa,koska äidinkielenopettaja oli sanonut,ettei kenenkään kuolemaa saa toivoa...minä äitinä annoin luvan,koska vihaakin saa tuntea.
Rakastakaa lähimmäisiänne,puhukaa,välittäkää!