...eikös ole sanonta,että kaikki ei suju niinkuin Stömsössa?? Todettuani tämän allekirjoitan asian täysin.Auvoinen aika pumpun kanssa on tältä erää ohi,sokerinlaskuja iltaisin ja öisin tulee taas ja aamuisin siksi jopa yli 20.Säätöjä en saa annosteluihin itsenäisesti tehdä,ohjeet saan päivittäin sairaalasta.Olo on taas lievästi sanottuna"kökkö" ja epätoivo meinaa iskeä.Ja koska en piilottele "vekotinta",jota mukanani roikotan,saan edelleen välillä omituista palautetta.Eräs ihminen totesi mielummin kuolevansa kuin kokevansa saman "kohtalon" kuin minä. Okei,en ole ilmeisesti ollut skarppina silloin kun sairauksia ja puutteita on jaettu.En ilmeisesti osannut valita sairauttani oikein syövän,sokeuden,kuurouden,diabeteksen ynnä muiden välillä.Tähän on siis tyytyminen,saman sanoin myös tälle myötäelävälle ihmiselle,sen jätin sanomatta,että silloin kun hienotunteisuus,empaattisuus ja aivokapasiteetti oli jaossa,tämä ihminen taisi olla nukuksissa :D

Siitä syystä neulon "vaan tavallisia" sukkia,terapiaa nupille ja keholle.Nyt puikoilla räikeää,melkein migreeniä aiheuttavaa ohutta lankaa,joka siis muotoutuu sukaksi.Erikoiseen en jaksa keskittyä.Sain muuten tyttäreltäni ihanaa postia Itellan mukana(vaikka Hennulia näinkin tänään).Suloinen,ihanainen oli tehnyt minulle äitienpäivälahjan :D

Nyt lopetan tämän itsesäälissä rypemisen ja tartun puikkoihin.Jakselkaa!